Bengalipulinaa

Meidän pikkuneiti Lulu,14vkoa on sylikissa henkeen ja vereen. Neiti on AINA sylissä jos erehdyn esim. istumaan koneen äärelle, makoilemaan sohvalla, lukemaan kirjaa sängyllä, you name it.. Ruokailessa (siis silloin kun en syö seisten kiljuva bengali jaloissa pyörien) Lulu on joko sylissä, tai vähintään viereisellä tuolilla, ikään kun tarkkailemassa että kukaan ei vahingossakaan istu syliini. Vieraanikaan eivät säästy tältä seuraneidiltä, syliin on päästävä, ja jos Lululta tulee hyväksyntä, vieras ei nouse penkiltä vähään aikaan. Useimmiten sylissä nukutaan, mutta leikkituokiotkaan eivät ole tavattomia. On muuten jännä yrittää tehä töitä koneella kun ruudun edessä on joko pää, häntä tai joku muu osa bengalia kun pieni ei malta pysyä paikallaan. Meillä siis hellyyden/seuran/huomion kipeä perusbengali.

Äsken makasin sohvalla ja päälleni ilmestyi heti täpläturkki nokosille. Nyt istahdin tietokoneen ääreen ja neiti kehräilee jälleen sylissäni. Taitaa tuo aikamoinen sylikissa olla! Ja Luru tykkää myös maata selällään kainalossa tai jalkojen välissä ja ottaa maharapsutuksia vastaan

Bryant ei suoranaisesti sylissä viihdy, vaan syliin ottoa seuraa välittömästi äänekäs VÄÄYYYYYYYY! Tämän jälkeen nelivedolla olkapään yli ja selkää pitkin lattialle! Päivät poju viihtyy paremmin muitten täpläturkkien kainalossa köllötellen. Yöksi kaikki pojat, myös Bryant, kyllä tulevat viereeni tiukasti nukkumaan. Vain silloin tällöin, kun hän itse päättää, voi myös sohvalla tulla viereen tai jopa syliin.

Meillä on kaksi sylikissaa. Elmeri tunkee kirjaimellisesti syliin aina kun mahdollista. Moyakin teki näin e.E. (ennen Elmeriä), mutta on kai vielä sen verran loukkaantunut palvelijoilleen uuden kissan ottamisesta, että sylihetket ovat nykyään harvemmassa... Sylittelu on kuitenkin lisääntymään päin, onneksi!

Ramses antaa kyllä kanniskella itseään sylissä ja viihtyy olkapäällä roikkuenkin, mutta ei kiipeile syliin. Välillä Ramses kiipeää sohvalle viereen ja tykkää myös nukkua yönsä sängyn jalkopäässä. Jos olemme sohvalla, valitsee yhä enemmän vahti/paimenkoiran ominaisuuksia omaava bengalimme useimmiten paikan, josta meitä pystyy vahtimaan. Aamukahvipöydässä tarkkailua on kiva tehdä puoliksi sanomalehden päällä lötkötellen. Siinä kun saa hyviä rapsutuksia.

Meillä on on/off sylikissa. Vauhdikkaina hetkinä Rufus ponkeaa itsensä vauhdilla ja välittömästi pois hölmöjen syliinottajien sylistä (-pitäisihän tuo jo tajuta, että sillon kun on vauhti päällä LEIKITÄÄN, ei halita! ), mutta kun leikit alkavat olla ohi ja väsymys alkaa hiipiä kovan vauhdin tilalle, pikkukissa huikkaa pienen "naun" ja kipittää itse syliin nukkumaan!

Myös aamuisin, kun Rufus on joutunut olemaan leikkiseuraa vailla piiiiiiiitkän yön (josta se tosin itsekin suurimman osan tuntuu nukkuvan), löytyy meiltä sylivauva: kun aamupalaa on saatu, olisi paras paikka ikinä istua sylissä kyydissä/roikkua olkapäällä, kun ihmisväki koittaa hoitaa aamutoimiaan - hampaiden pesua, meikkausta, pukemista, yms. Muutenkin sylissä oleminen tuntuu kelpaavan parhaiten silloin, kun syli on jatkuvassa liikkeessä, eli vaihtuvat maisemat sylistä seurattuna kiehtovat, mutta voi miten onkin tylsää, jos syli haluaisi istua alas silittelemään kisua ==> kisu katoaa paikalta viivana!

Meijän Phila ei aikaisemmin oikein sylissä viihtynyt kun aina muualla jotain kiinnostavampaa, mutta nyt jo hieman vanhempana on syli ja hemmottelu alkanutkin kiinnostaa ja varsinkin nyt kun talossa ollut 5 tavispentua pyörimässä niin kyllä huomiota kaipaa ja haluaa...Tosin edelleen siloin kun haluaa ja melkein aina kun ei millään kukaan joutaisi paijailemaan. Uusin piirre Philalla on se, että kovasti haluaa olkapäille hyppiä ja siellä aikaa viettää...tämä tosin ei aina niin mukavaa ole kun muutama kilo kissaa yhtäkkiä niskaan jysähtää jostain huomaamatta tai selkää pitkin kiivetään kuin vuoren valloittaja... Ja alas kun otetaan niin hirveä huutohan siitä alkaa..Kaikki siis tulisi mennä niin kuin haluaa ja milloin haluaa

Bruno on melkoinen kehruukone ja viettää aikaa sylissä, kun saa siihen itse kömpiä Kanniskelua ei juurikaan arvosta, mutta viipyy siinä pienen hetken kerrallaan, kunnes on taas pakko päästä alas

Meidän kissat on satunnaisia sylikissoja.. Lilli tulee lonkan/selän päälle kun siihen tulee mahdollisuus, syliin neiti ei tule vapaaehtoisesti koskaan.
Pumba poika käy sylissä harvoin mutta silloin kun tulee niin palvelijat saavat ääretöntä bengalin hellyyttä ja rakkautta!